Perheyhtiöt pitäisi kieltää lailla

  • Jaa Twitterissä
  • Jaa LinkedInissä

Herran annetaan kuitenkin jatkaa: ”Omistamiseen kuuluu aina oikeus käyttää omistajan vaikutusmahdollisuuksia ja oikeus luopua omistuksestaan. Perheyrityksen omistajalla ei usein ole kumpaakaan näistä. Hän on perheyrityksen vanki.”

Erään tunnetun perheyhtiön suvun jäsen myönsi minulle perheyritys-instanssin sisältävän paljon muitakin veikeitä piirteitä alkaen avoimesta nepotismista jatkuen perheenjäsenten kulutustason mukaiseen osinkopolitiikkaan. Perheyrityksiä tutkineen ja konsultoineen Peter Mayn mukaan sukupolvien saatossa yhden omistajan johtamasta yrityksestä siirrytään perhedynastian omistamaan hajautettuun yritystoimintaan. Samalla perheenjäsenet etääntyvät itse liiketoiminnasta ja perheyrityksen toiminnassa korostuu sen tuottama henkilökohtainen kassavirta sekä perheyrityksen tarjoama sosiaalinen ympäristö hyväntekeväisyystoimintoineen ja yhtiökokouksen ympärille rakennettuine sukukokouksineen. Lähtökohta ei paljon enempää voisi erota pääomasijoittajaomisteisesta yhtiöstä, jossa omistajien tilipäivä tulee vain kerran ja vasta usean vuoden jälkeen exitissä.

Suomessa jokainen yritys saa toki – enimmäkseen – tehdä itse omaa toimintaansa koskevat linjaukset. Kansantalouden näkökulmasta perheyritysten talentit on kuitenkin usein kaivettu maahan ja niissä piilevä suuri potentiaali jää täysimääräisesti hyödyntämättä. Perustajayrittäjän suurin draivi hyytyy kun talo, mökki ja vene ovat velattomia. Perhedynastia puolestaan keskittyy enemmän perheen omaisuuden säilyttämiseen ja riskien välttelyyn kuin aggressiiviseen kasvuun. Erään perheyrityksen johtaja esitteli minulle taannoin toimiston ympärillä avautuvia peltoja ja metsiä, joihin yrityksen tuottamat voitot sijoitetaan. Metsiin sijoitettu euro ei paljon työpaikkoja luo. Sipilän hallituksen työllisyystavoitteesta puolet saavutettaisiin hallituskauden loppuun mennessä pelkästään sillä, että Perheyritysten liiton 440 jäsenyritystä kasvaisivat 15 prosentin vuositahtia seuraaviin vaaleihin asti. Kuulostaa kovalta tavoitteelta, mutta suomalaisten pääomasijoittajien omistamat kohdeyritykset kasvoivat viime vuonna juuri tuon 15 %.

Suomalaisten yritysten kasvun esteeksi mainitaan usein rahoitus. Rahan puutteesta on kuitenkin turha vinkua. Pelkästään viimeisen vuoden aikana muutama suomalainen pääomasijoitusrahasto keräsi yhteensä miljardin edestä varoja sijoitettavaksi suomalaisiin yhtiöihin. TEM:n vuonna 2015 laatima kasvuyrityksiä koskeva kysely vahvistaa pääomasijoittajien tappioksi sen, että suomalainen yritys haluaa riskirahoituksensa ensisijaisesti pankilta tai valtiolta. Esplanadilta kerätty raha kun on vaativaa ja äänekästä. Sen kylkiäisenä tulee osakassopimus, geelitukkainen pukumies hallitukseen ja exit. Kasvutavoitteet asetetaankin korkeintaan pankkilainan mahdollistamiin rajoihin 100 prosentin omistuksen ihannoinnin takia. Neuvotteluhuoneen seinältä katsovat suvun päämiesten kuvat asettavat liian suuret paineet ja yhtiön kasvun, sekä erityisesti kansantalouden, kannalta perustellut rahoitusvaihtoehdot jäävät käyttämättä.

Vierailin taannoin taantuvalla syrjäseudulla sijaitsevassa perheyhtiössä. Tunnistimme yhdessä perheen kanssa viisi liiketaloudellisesti perusteltua hanketta, joihin yhtiö tarvitsi riskirahoitusta ja joiden turvin yhtiö voisi kasvaa, kansainvälistyä ja työllistää entistä enemmän myös paikallisesti. Uuden sukupolven jo lämmetessä ajatukselle isäpappa päätti istunnon toteamalla yhtiön säilyvän perheyhtiönä myös tulevaisuudessa. Perheyhtiöt ovat happoteräksisiä hitsattuja lieriöitä, joihin sijoittajat eivät tunnu pääsevän sisään millään tikulla. Tiukin salpa ovessa on osakassopimuksen kohta, jonka mukaan viiden vuoden jälkeen koko yhtiö myydään.

Pidän suomalaisista yhtiöistä erityisesti Koneesta, Sanomasta, Cargotecistä ja Fiskarsista. Tuloslukuja enemmän sympatiani perustuu siihen, että nämä ovat listattuja yhtiöitä, joissa perhe on edelleen merkittävä omistaja ja äänivallan käyttäjä. Siis listattuja perheyhtiöitä. Pörssilistautuminen ratkaisee perheyrittäjän ja pääomasijoittajan suurimman erimielisyyden eli exitin. Pörssissä minä saan exittini ja sinä perheyrittäjä voit jatkaa omistamistasi sukupolvien yli. Samalla poistuu pimeimmät pelot suvun kruununjalokiven joutumisesta vieraisiin käsiin kun yhtiökokous täyttyykin suomalaisista piensijoittajista, jotka ovat päässeet mukaan perheen menestystarinaan.

Perheyrittäjä, ota euroni vastaan. Tee se rakkaudesta isänmaahan, laajenna tehdastasi ja luo uusia työpaikkoja – aivan kuten isoisäsi teki. Et pelkästään hyväntahtoisuuttasi vaan kyllä siinä sinunkin kakkuviipaleesi arvo kasvaa. Parhaimmillaan pääset herlinien, erkkojen ja ehrnroothien joukkoon ja kiikkustuolissa seuraat luomasi pörssiyhtiön kurssikehitystä. Samalla saat käyttää omistukseesi kuuluvaa valtaa tai halutessasi jopa lopettaa omistamisen. Ai niin, puhuja Hanasaaressa oli muuan Björn Wahlroos.

Samuel Saloheimo