Uusioaines Oy hyödyntää kierrätyslasin täysin

  • Jaa Facebookissa
  • Jaa Twitterissä
  • Jaa LinkedInissä

Uusioaines Oy on kiertotalouden edelläkävijä, joka käsittelee laitoksillaan Forssassa noin 70 prosenttia Suomessa kerätystä kierrätyslasista. Se hyödyntää raaka-aineensa täysin. Laadusta riippuen lasi jatkaa matkaansa prosessoinnin jälkeen teollisuuden käyttöön tai Uusioaines valmistaa siitä vaahtolasia, joka on ympäristöystävällinen eriste- ja kevennemateriaali.

Maisema Uusioaines Oy:n pihamaalla on kuin toiselta planeetalta. Lumi peittää kookkaat aumat ja kartion muotoiset kasat. Yhdessä on panttipulloja, toisessa koko vuoden satsi laminoitua lasia. Extra I -luokan tasolasi hohtaa turkoosin sävyissä. Tämä on yhtiön raaka-ainevarasto.

”Keräämme ja kierrätämme pakkaus- ja tasolasia, joista valmistamme sirutuotteita, jauhetuotteita ja vaahtolasia. Pakkauslasin toimittajista isoin on Palpa, joka on pantillisten juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjä. Tasolasia tulee muun muassa lasiliikkeistä, lasileikkaamoista ja lasin jatkojalostajilta”, kertoo toimitusjohtaja Jussi Parkkali.

Uusioaines on Suomen ensimmäinen ja ainoa kierrätyslasin puhdistus- ja käsittelylaitos. Sen kautta kulkee vuosittain noin 80 000 tonnia keräyslasia, mikä on noin 70 prosenttia Suomessa kerätystä kierrätyslasista. Sen kapasiteetti riittäisi puhdistamaan kaikki Suomessa kerättävät keräyslasit.

”Suomesta viedään kymmeniä tuhansia tonneja kierrätyslasia ulkomaille käsiteltäväksi joka vuosi. Me puolestamme ostamme lasia ulkomailta vaahtolasimurskeen raaka-aineeksi”, Parkkali toteaa.

Uusioaines on lasin puhdistuksen ja käsittelyn edelläkävijä

Puemme turvajalkineet, turvaliivit, kypärät, suojalasit, kuulosuojaimet ja hengityssuojaimet. Kiipeämme teräsritiläportaita lasinpuhdistuslaitoksen ylimmälle tasolle. Erittäin hienojakoinen pölykerros peittää kaiteita, ja lattia värähtelee koneiden tahdissa. Jossakin tuolla meidänkin talouden sillipurkit ja viinipullot jauhautuvat murskeiksi, jotka Uusioaines myy Saint-Gobain Isoverin Forssan ja Hyvinkään tehtaille lasivillaeristeiden valmistusta varten sekä ulkomaille uusien pullojen ja purkkien raaka-aineeksi.

”Suomessa ei ole enää yhtään lasiuunia, joka hyödyntää kierrätyslasia, ellei lasivillan valmistusta lasketa. Lähimmät lasipakkausten valmistusuunit löytyvät Virosta, Ruotsista ja Venäjältä”, kertoo kehityspäällikkö Jari Pennanen.

Perheyritys, josta sittemmin kehittyi Uusioaines Oy, toimi alun perin sorabisneksessä. Myös lasia murskattiin jonkin verran kivimurskaimilla jo 1980-luvulla. Stenberg-yhtiöiden perustajan Leevi Stenbergin jäädessä eläkkeelle vuonna 1987 yrityksen ruoriin tarttui konerakennusteknikko Jari Stenberg. Hän oli tutustunut lasiin materiaalina läheisillä Ahlström Isoverin (nykyään Saint-Gobain) lasivillatehtailla.

Lasivillaeristeet tehdään noin 70-prosenttisesti kierrätyslasista. Suomi on ollut siinä edelläkävijä, osittain Ahlströmin ja Uusioaineksen yhdessä tekemien kokeilujen ansiosta.

”Kiertotalous toimii tyypillisesti ketjuina, joissa yritykset täydentävät toisiaan esimerkiksi käyttämällä toistensa jätteitä tai ylijäämiä. Kaikki ketjun osat ovat tärkeitä yhteisen toiminnan kannalta. Tämä on nähtävissä myös täällä Forssan seudulla, jossa kiertotaloutta toteuttavat yritykset ovat varsin merkittävä työllistäjä”, Parkkali sanoo.

Uusioaines, kiertotalous
Kierrätyslasin ensimmäinen lajittelu tapahtuu edelleen käsin. Lajitteluvuorossa on Janne Tikka (keskellä). Jari Pennanen ja Mikko Anttila seuraavat tilannetta.

Kierrätyslasin puhdistuksessa tarvitaan sekä käsiä että konenäköä

Lemminkäinen osti Stenberg-yhtiöiden muut osat vuonna 1997, jolloin jäljelle jäi lasinmurskaus. Kun Alko ryhtyi vuonna 1991 maksamaan pantin kaikista palautuspulloista, Uusioaines sai sopimuksella käyttöönsä pullot, joita ei voitu pestä ja täyttää uudelleen. Tämä turvasi lasin saannin ja mahdollisti investoinnit: ensimmäinen lasinkäsittelytehdas valmistui vuonna 1994 ja uusi, tehokkaampi vuonna 2010.

”Metallikansien, kapseleiden ja muiden epäpuhtauksien havaitsemista kameran avulla ja niiden automaattista erottelua kokeiltiin Uusioaineksella jo vuonna 1993. Olin mukana, kun lasinpuhdistuslaitosta suunniteltiin ja rakennettiin, ja teollisessa mittakaavassa lasinpuhdistus aloitettiin vuoden 1995 alusta. Silti kierrätyslasin ensimmäinen lajittelu tapahtuu edelleen käsin”, kertoo Pennanen ja avaa oven käsittelylaitoksen huipulla sijaitsevaan lajitteluhuoneeseen.

Esilajittelussa poimitaan kuljetushihaa pitkin tulevien pullojen ja purkkien joukosta roskapussit, posliiniastiat ja muut isommat epäpuhtaudet erilleen, minkä jälkeen lasi jatkaa matkaa tehtaan uumeniin. Alumiinia, rautaa ja tölkkien kansia tipahtelee hiljalleen omiin kasoihinsa tehtaan ulkopuolelle. Sieltä ne kuljetetaan jatkokäyttöä varten Eurajoelle. Lasi putoaa omiin kasoihinsa puhdistettuna ja värilajiteltuna.

Lasinpuhdistuslaitoksen rakentaminen maksoi lähes 10 miljoonan euroa. Se on käynnissä tällä hetkellä noin 40 tuntia viikossa, koska lasia ei ole enempää.

”Hyvien asioiden tekeminen ei ole yleishyödyllisten yhteisöjen etuoikeus, vaan myös yritykset voivat toimia kestävien arvojen puolesta. Se ei tee toiminnasta huonoa, että se on kannattavaa. Uusioaineksessa tehty kehitystyö on ainutlaatuista ja siitä on syytä olla ylpeä”, toteaa Parkkali, joka aloitti Uusioaineksen toimitusjohtajana vuonna 2017.

Vaahtolasin valmistuksen avulla lasi hyödynnetään täysin

Tontilla on toinenkin tehdas. Sen pihamaalla on kasoissa vaahtolasimursketta, joka näyttää kivenmurikoilta. Murikat ovat kuitenkin yllättävän kevyitä kädessä.

”Moni haluaisi uskoa, että lasin kierrätys on päättymätön luuppi, jossa käytetystä lasista sulatetaan yhä uudestaan uusiolasia. Tämä ei kuitenkaan pidä sataprosenttisesti paikkaansa. Noin 20 prosenttia puhdistusprosessiin syötettävästä lasista hajoaa keräyksen, kuljetuksen ja prosessoinnin aikana niin hienoksi, ettei sen täydellinen puhdistaminen ja värilajittelu kannata. Tästä hienosta aineksesta Uusioaines valmistaa Foamit -vaahtolasimursketta, joka on kevytsoran kilpailija esimerkiksi maanrakennuksessa”, Parkkali kertoo.

”Vaahtolasin valmistus ja teollisuudelle menevät lasilaadut muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Me saamme kierrätettyä sata prosenttia meille saapuvasta lasista”, Pennanen lisää.

Vuonna 2010 valmistunut vaahtolasitehdas on nyt huoltotauolla. Tavallisesti tehtaan uunit hohkaavat lämpöä ja meteli on kova lasiaineksen jauhautuessa kuulamyllyissä. Nyt on rauhallista. Miehet tekevät millintarkkaa työtä vaihtaessaan siipiä ilmaluokittimeen, joka lajittelee lasijauhetta koon mukaan.

Lasinsiru jauhetaan tehtaassa alle 0,1 mm:n lasijauheeksi, johon sekoitetaan vaahdotusagenttia. Uunissa kuumennettaessa lasimassa paisuu viisikertaiseksi ja kovettuu vaahtolasiksi. Vaahtolasi on täynnä pieniä ilmakuplia, eli se on jäähtyessään kovettunutta lasivaahtoa. Prosessin loppupäässä jäähtyessään vaahtolasi pirstoutuu luonnollisesti lämpöjännitysten takia palasiksi eli vaahtolasimurskeeksi.

”Foamit on kevyttä, palamatonta, routimatonta ja lämpöä eristävää. Kantavuudeltaan se on parempaa kuin kilpailevat materiaalit, ja sen käsiteltävyys on helppoa hyvän kitkakertoimen takia. Infrarakentamisessa vaahtolasi sopii routaeristeeksi sekä rakenteiden keventäjäksi. Talonrakentamisessa se käy esimerkiksi ala-, ylä- ja välipohjien täytteeksi sekä seinien vierustäyttöihin”, Pennanen luettelee.

Vaahtolasin valmistus ei ole suomalainen keksintö, vaan sitä on tehty Sveitsissä jo 1980-luvulta lähtien. Pohjoismaista vaahtolasia on käytetty eniten Norjassa.

Vauhtia kasvuun ja kansainvälistymiseen

Uusioaines sai syksyllä uusia omistajia, kun oululainen sijoitusyhtiö Partnera osti siitä 58 prosentin osuuden. Tesi tuli samalla yhtiön omistajaksi 30 prosentilla. Uusien omistajien tuella Uusioaines aikoo jatkaa kiertotalouden edelläkävijänä sekä kasvaa ja kansainvälistyä. Parkkalin mukaan kasvu- ja kehityssuunnitelmia on vireillä useita. Kansainvälistymään yhtiö lähtee Foamit edellä.

”Yksi mahdollisuus on kopioida toimintamallimme jossakin Euroopan maassa, jossa ei ole vahvaa omaa vaahtolasin valmistusta. Olemme tutkineet esimerkiksi Hollantia, jonka poikkeuksellisen tiukat ympäristövaatimukset Foamit täyttää. Toinen vaihtoehto on laajentua yritysostolla”, Parkkali pohtii.

Kotimaassa Uusioaines näkee kasvumahdollisuuksia Foamitin ohella lasihiekalla, joka on hiekkapuhalluksessa turvallisempi vaihtoehto kuin kvartsihiekka. Lasihiekkapuhallus on hellävaraisempi tekniikka kuin metallirae- tai kvartsihiekkapuhallus, mutta tehokkaampi kuin soodapuhallus.

”Suunnittelemme myös omaa energiantuotantoa. Mikään ei estäisi meitä kaasuttamasta talteen ottamiamme jätemuovijakeita polttoaineeksi, jolla lämmittäisimme uunimme”, Pennanen miettii.

”Myöskään uusien tuotteiden kehittäminen ei ole poissuljettua, sillä jalostusasteemme voisi olla korkeampikin”, Parkkali sanoo.

Kuvat: Junnu Lusa


Uusioaines Oy

Mitä tekee: Puhdistaa ja käsittelee kierrätyslasia sekä valmistaa ja myy vaahtolasia, joka on kevyt ja ympäristöystävällinen eriste- ja kevennysmateriaali. Vastaanottaa noin 70 prosenttia Suomen kierrätyslasista. 34 000 tonnia lasia vuodessa lähtee vientiin uusiolasin valmistusta varten. Saint-Cobain valmistaa lasivillaa noin 30 000 tonnista. Lopuista noin 16 000 tonnista Uusioaines valmistaa vaahtolasia, mutta se tuo vaahtolasia varten raaka-ainetta myös ulkomailta.

Missä: Toimisto Jokioisilla ja tehtaat Forssassa.

Liikevaihto: 15 miljoonaa euroa.

Henkilöstö: 33.

Omistajat: Sijoitusyhtiö Partnera Oy, Tesi, Jarkir Oy ja Jussi Parkkali.

Verkkosivut: https://www.uusioaines.com/, https://www.foamit.fi/